19.10.2006

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto on 2.2.2005 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ilmeisen perusteettomana sekä päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Turkkiin ja määrännyt lisäksi, ettei hän saa kahden vuoden kuluessa Ulkomaalaisviraston päätöksentekopäivästä lukien uudelleen saapua Suomeen tai muuhun Schengen-valtioon.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on liitteenä olevalla päätöksellään siitä tarkemmin ilmenevin perusteluin hylännyt A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä valituksen Ulkomaalaisviraston päätöksestä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut käännyttämisen täytäntöönpanon kieltämistä, kunnes asia on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistu.

Valituksessaan A on katsonut, että asian käsittelyssä hallinto-oikeudessa on menetelty virheellisesti ja päätös on asiallisesti virheellinen. Hän on muun ohessa vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi, koska hallinto-oikeustuomari B on ollut esteellinen ratkaisemaan asiaa. B on ollut esteellinen sen vuoksi, että hän oli aikaisemmin antanut hylkäävän päätöksen A:n pyyntöön siitä, että Ulkomaalaisviraston päätöstä käännyttämisen osalta ei pantaisi täytäntöön ennen kuin hallinto-oikeus on ratkaissut asian. Tällä tavalla B oli jo ennakkoon määritellyt kantansa ratkaistavaan valitukseen. Esteellisyyskysymyksen osalta A on viitannut kolmeen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuun.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan siltä osalta kuin valituksessa on kysymys menettelyvirheestä oikeudenkäynnissä hallinto-oikeuden jäsenen esteellisyyden vuoksi. Korkein hallinto-oikeus tutkii tällä perusteella tehdyn valituksen ja hylkää sen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa eikä hallinto-oikeuden ratkaisua pääasiassa tule tällä valitusperusteella kumota.

Perustelut

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1990) 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

Ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ei sisällä nimenomaisia määräyksiä tuomarin esteellisyydestä. Sopimuksen noudattamisen takeeksi perustettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useassa tuomiossaan ottanut kantaa siihen, mitä vaatimuksia 6 artiklassa tarkoitettu oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja siihen liittyvä vaatimus tuomioistuimen puolueettomuudesta asettavat tuomareiden henkilön suhteen.

Ihmisoikeustuomioistuin on tarkastellut puolueettomuutta yhtäältä subjektiivisen ja toisaalta objektiivisen puolueettomuuden kannalta. Subjektiiviselta kannalta on arvioitava, onko tuomari yksittäisessä tapauksessa oikeudenmukaisen menettelyn sijasta toiminut puolueellisesti ja suosinut tai syrjinyt jotakin asianosaista. Objektiiviselta kannalta on arvioitava, onko tuomioistuimen organisaatiossa, kokoonpanossa ja toiminnassa sellaisia tekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa objektiivisiin syihin perustuvaa epäilyä tuomioistuimen puolueettomuudesta. Tällöin tarkastellaan sitä, näyttääkö tuomioistuinmenettely siihen liittyvine järjestelyineen asiaa objektiivisesti tarkastelevalle ulkopuoliselle perustellusta syystä puolueettomuutta vaarantavalta.

Suomen perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusteet turvataan lailla. Näistä takeista oikeudenkäynnissä hallintotuomioistuimissa säädetään lähinnä hallintolainkäyttölaissa, jonka 76 §:n 1 momentin mukaan valitusasiaa käsittelevän henkilön esteellisyydestä on soveltuvin osin voimassa, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. Saman pykälän 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Hallituksen esityksessä tuomarin esteellisyyttä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 78/2000 vp.) on todettu, että esteellisyys on arvioitava erikseen kussakin yksittäistapauksessa tapauskohtaisen arvion perusteella. Yleensä tuomaria ei voitane katsoa esteelliseksi niiden ratkaisujen johdosta, joita hän tekee oikeudenkäynnin eri vaiheissa. Tuomaria, joka antaa jostakin kysymyksestä osatuomion, ei voida pitää sen jälkeen esteellisenä jatkamaan asian käsittelyä.

Esityksen perusteluissa on myös tarkasteltu, voiko esimerkiksi pakkokeinoista, turvaamistoimista, täytäntöönpanon kieltämisestä tai lapsen huoltoa koskevasta väliaikaismääräyksestä päättäminen osoittaa sellaista ennakkoasennetta, josta aiheutuisi esteellisyys pääasian ratkaisemiseen. Perusteluissa on katsottu, ettei esteellisyyttä yleensä aiheudu. Tätä on perusteltu muun ohessa sillä, että väliaikaismääräykset perustuvat yleensä vajavaiseen oikeudenkäyntiaineistoon. Ratkaistavat näyttökysymykset eroavat myös toisistaan väliaikaismääräystä annettaessa ja pääasiaa ratkaistaessa. Perusteluissa todetaan, ettei tuomaria, joka on ollut mukana ratkaisemassa täytäntöönpanon kieltämistä koskevaa vaatimusta, voida yleensä sillä perusteella pitää esteellisenä osallistumaan varsinaisen asian käsittelyyn, koska näissäkin tilanteissa ratkaistavat kysymykset poikkeavat toisistaan.

Hallinto-oikeuden jäsen B on 9.5.2005 yhden jäsenen kokoonpanossa esittelystä tekemällään päätöksellä hylännyt A:n vaatimuksen Ulkomaalaisviraston 2.2.2005 antaman käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä. Samassa asiassa oli aiemmin annettu kolme samansisältöistä päätöstä, jotka olivat tehneet eri tuomarit. B on sitten yhdessä hallinto-oikeustuomari C:n ja D:n kanssa osallistunut A:n turvapaikkavalitusta koskevan päätöksen tekemiseen.

B on hylännyt A:n vaatimuksen käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä, koska asiassa ei ollut ilmennyt syytä antaa määräystä Ulkomaalaisviraston päätöksen täytäntöönpanon kieltämiseksi. Päätöksessä ei ole otettu kantaa siihen, miten pääasia eli turvapaikkaa koskeva valitus ratkaistaan.

Täytäntöönpanoa koskevassa määräyksessä on kysymys valitusasian sisällöllistä käsittelyä edeltävästä väliaikaisratkaisusta, jonka antaminen kuuluu pääasian käsittelevälle tuomioistuimelle. Käsittelyn johdonmukaisuuden vuoksi on aiheellista, että ratkaisun väliaikaismääräyksestä tekee pääasian ratkaisemiseen osallistuva tuomari, vaikkakin käsittelyn alkuvaiheessa päätöksen saattaa hallinto-oikeudessa tehdä muukin tuomari.

Täytäntöönpanon keskeyttämistä harkittaessa arvioidaan, mitä haittaa toisaalta täytäntöönpanosta ja toisaalta sen lykkäämisestä on. Merkitystä on sillä, miten helposti aikaisempi tilanne voidaan saattaa ennalleen. Kysymys ei siten ole kannanotosta pääasiaan vaan väliaikaisesta oikeusturvasta ennen valituksen sisällöllistä käsittelyä.

Tässä tapauksessa Ulkomaalaisvirasto on katsonut A:n hakemuksen ilmeisen perusteettomaksi, joten päätös on voitu panna ulkomaalaislain 201 §:n 3 momentin nojalla täytäntöön aikaisintaan kahdeksantena päivänä sen jälkeen, kun päätös on annettu hakijalle tiedoksi, jollei hallinto-oikeus toisin määrää. Säännöksessä olevan määräajan tarkoituksena on antaa turvapaikan hakijalle mahdollisuus tehdä valitus asiassa Suomesta käsin. Sen tarkoituksena ei siis ole se, että hallinto-oikeus sanotun määräajan aikana täytäntöönpanokieltopyyntöä käsitellessään arvioisi turvapaikkahakemuksen perusteltavuutta sisällön kannalta. Näin ollen, vaikka turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen hylkäämisen aineellisena perusteena onkin Ulkomaalaisviraston päätöksessä ollut hakemuksen ilmeinen perusteettomuus, ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevassa hallinto-oikeuden päätöksessä ole otettu tähän aineelliseen kysymykseen kantaa. Myöskään täytäntöönpanoa koskevan päätöksen perustelut eivät sisällä tällaista kannanottoa.

Tähän nähden asiassa ei ole käynyt ilmi, että hallinto-oikeuden jäsenellä B:llä olisi ollut esillä olevassa asiassa hänen aiemman täytäntöönpanoa koskevan ratkaisunsa vuoksi ennakkoasenne pääasiaa ratkaistaessa tai että hänen puolueettomuuttaan olisi muun vastaavan seikan vuoksi syytä epäillä. Asiassa ei ole käynyt ilmi muutakaan perustetta, jonka johdosta B:tä voitaisiin pitää oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa säädetyllä tavalla esteellisenä käsittelemään A:n turvapaikkaa koskevaa valitusta.

Näillä perusteilla A:n valitus siltä osalta, kuin se koskee esteellisyyttä, hylätään.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Matti Halén ja Olli Mäenpää. Asian esittelijä Marja Ihto.